Testamentteja on hyvin monenlaisia. Ne voivat olla mm. keskinäisiä testamentteja, hallintaoikeustestamentteja tai käyttöoikeus-testamentteja. Harkittu ja huolellisesti laadittu testamentti on omiaan mahdollistamaan sopuisan perinnönjaon tulevaisuudessa.

Tekemällä testamentti on mahdollista varautua erilaisiin tilanteisiin ja varmistua myös siitä, että oma omaisuus menee niille henkilöille tai tahoille, joille sen toivoo menevän.

Testamentti on oivallinen keino ennakoida ja suunnitella miten oma omaisuus siirtyy kuoleman jälkeen. Kannattaa hetki miettiä miten ja kenelle omaisuus lain mukaan menee, mikäli testamenttia ei ole tehty. Tämän jälkeen voi pohtia, vastaako tämä lainmukainen perimysjärjestys omia toiveita.

Perintöverotus

Perintöverotukseen varautuminen on myös hyvä syy testamentin tekemiseen. Testamentilla on mahdollista määrätä erikseen omaisuuden omistus-, hallinta- ja tuotto-oikeuden siirtymisestä eri henkilöille. Tämä voi olla verotuksellisesti edullista. Testamentin sisältöä harkittaessa veroseuraamusten huomioiminen onkin tärkeää. Testamentintekijällä voi olla myös muita huomioon otettavia tavoitteita ja pelkästään verotuksen näkökulmasta laadittu testamentti voi kokonaisuutta ajatellen olla epäjohdonmukainen.

Testamentilla voi esimerkiksi etukäteen turvata avio- tai avopuolisonsa taloudellista asemaa ja varmistaa perillisten yhdenvertaisen kohtelun.

Itse testamentti voi olla ulkoisesti yksinkertainenkin asiakirja, mutta sen vaikutusten ymmärtäminen vaatii aina lakimiehen ammattitaitoa. Testamentille on laissa asetettu tarkat muotovaatimukset, jotta testamentti on pätevä. Toimistomme auttaa sovittamaan testamentin tekijän tavoitteet testamenttiin ja lisäksi varmistaa, että testamentti vastaa sisällöltään asiakkaamme tahtoa.

Rintaperillinen ja lakiosaoikeus

Suomen perimysjärjestelmässä rintaperillisillä on testamentista riippumatta oikeus lakiosaan. Lakiosa on puolet rintaperillisen lakimääräisestä perintöosasta. Lakiosalaskelman tekeminen edellyttää perusteellista kokonaiskuvaa jäämistön tilanteesta, sillä sen suuruuteen vaikuttavat mahdollisesti muun muassa puolisoiden välillä tehtävä ositus sekä perittävän eläessään antamat lahjat.

Jos testamentilla on loukattu rintaperillisen lakiosaa, on rintaperillisellä testamentista huolimatta oikeus vaatia laissa säädetyssä määräajassa lakiosaa itselleen. Määräaika on 6 kuukautta siitä, kun rintaperillinen on saanut testamentista tiedon.

Edunvalvontavaltakirja on asiakirja, joka ehdottomasti liittyy oman tulevaisuuden suunnittelemiseen.

Edunvalvontavaltakirjalla voi etukäteen varautua siihen, että ei tulevaisuudessa esimerkiksi sairauden tai terveydentilan heikentymisen johdosta pysty itse hoitamaan omia taloudellisia ja muita asioitaan. Jos edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty, henkilölle joudutaan tällaisissa tilanteissa yleensä määräämään viranomaisen päätöksellä edunvalvoja. Edunvalvontavaltakirja tarjoaa joustavan ja yksityisluonteisen vaihtoehdon viranomaisten tekemälle edunvalvonnalle. Edunvalvontavaltakirjan keskeinen lähtökohta on valtuuttajan luottamus valtuutettua tai valtuutettuja kohtaan, sillä heitä voi olla myös useita.

Valtuutetun valinta

Edunvalvontavaltakirjaa tehtäessä tärkeimpiä asioita on valtuutetun henkilön valinta. Valtuutetulle ei ole asetettu edunvalvontavaltuutusta koskevassa laissa erityisiä pätevyysvaatimuksia, mutta hänen tulee olla tehtävään kykenevä ja sopiva. Kykenemätön toimimaan edunvalvojana voi olla esimerkiksi henkilö, jolle itselleen on määrätty edunvalvoja ja sopimattomuutta taas voi ilmentää muun muassa aikaisempi rikostausta.

Edunvalvontavaltakirjaan voi ottaa määräyksiä valtuutetun tehtävistä ja näitä tehtäviä on mahdollista myös jakaa useamman valtuutetun kesken. Valtakirjassa on hyvä nimetä myös varavaltuutettu ja toissijainen valtuutettu, jotka hoitavat edunvalvontavaltuutetun tehtävää, mikäli valtuutettu on väliaikaisesti tai pysyvästi estynyt hoitamasta valtuutetun tehtäväänsä.

Valtuutuksen sisältö

Edunvalvontavaltakirjalla voi vaikuttaa valtuutetun toimivaltuuksiin esimerkiksi määräämällä tietyt merkittävämmät omaisuutta koskevat oikeustoimet luvanvaraisiksi. Edunvalvontavaltakirjalla voi myös vaikuttaa valtuutetun toiminnan valvontaan. Mikäli valtuutettuja on useampia, on mahdollista määrätä, että he ovat tilintekovelvollisia toisiaan kohtaan.

Edunvalvontavaltakirjan sisällöstä ja lain tarjoamista mahdollisuuksista kannattaa keskustella lakimiehen kanssa. Edunvalvontavaltakirjalle on asetettu tarkat muotovaatimukset, joiden noudattaminen on ehdottoman tärkeää sen varmistamiseksi, että maistraatti voi valtuutuksen myöhemmin vahvistaa.

Edunvalvontavaltakirjan mukainen valtuutus astuu voimaan aina vasta sen jälkeen, kun valtakirja on vahvistettu maistraatin päätöksellä. Siten edunvalvontavaltakirjan tekeminen ei vielä muuta mitenkään valtuuttajan asemaa. Tärkeää on, että edunvalvontavaltakirja on olemassa ja tallessa siltä varalta, että valtuuttaja tarvitsee toisen henkilön apua asioidensa hoidossa.
Toimistomme avustaa laatimaan luotettavan Edunvalvontavaltakirjan.

Perunkirjoitus on toimitettava 3 kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Velvollisuus koskee kaikkia tilanteita Suomessa. Perunkirjoituksessa laadittava perunkirja on käytännössä luettelo kuolinpesän osakkaista sekä vainajan ja lesken varoista ja veloista sellaisina kuin ne kuolinpäivänä olivat.

Perunkirjaan merkitään kaikki ne tiedot, jotka ovat välttämättömiä perintöverotuksen toimittamisen ja myöhemmän perinnönjaon kannalta. Perintöverotus toimitetaan ensi sijassa perunkirjassa olevien tietojen perusteella.

Perunkirja onkin luonteeltaan samalla perintöveroilmoitus verottajalle ja toisaalta myös perusta myöhemmin toimitettavalle perinnönjaolle.

Perunkirjoitusta varten tarvittavat asiakirjat

Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset, yleistestamentinsaajat ja avio-oikeuden nojalla leski. Perillispiiri osoitetaan sukuselvityksen avulla. Sukuselvitys koostuu usein lukuisista yksittäisistä virkatodistuksista, joita antavat seurakunnat ja maistraatit. Sukuselvityksen kokoaminen voi olla työlästä ja se annetaankin usein perunkirjoituksesta huolehtivan asiantuntijan tehtäväksi.

Sukuselvityksen lisäksi perunkirjoitusta varten tarvitaan selvitys perukirjaan merkittävästä omaisuudesta sekä muistakin perukirjaan merkittävistä asioista. Omaisuus on arvostettava kuolinajankohdan mukaiseen käypään arvoon.

Perunkirjoituksen valmistelun vaatima aika

Laajassa kuolinpesässä 3 kuukauden määräaika toimittaa perunkirjoitus voi osoittautua liian lyhyeksi. Joskus sukuselvityksen ja omaisuutta koskevien tietojen hankkiminen voi viedä jopa kuukausia. Kutsut perunkirjoitustilaisuuteen kaikille kuolinpesän osakkaille, leskelle ja mahdollisille toissijaisille perillisille on myös toimitettava hyvissä ajoin. Verohallinto voi hakemuksesta pidentää perunkirjoituksen määräaikaa. Perusteltu hakemus on tehtävä ennen kulumassa olevan 3 kuukauden määräajan päättymistä.

Perunkirjoituksen uskotut miehet

Velvollisuus toimittaa perunkirjoitus kuuluu ensi sijassa sille osakkaalle, jonka hoidettavana kuolinpesän omaisuus on. Hän voi olla leski, lapsi tai muu sukulainen. Häntä nimitetään kuolinpesän ilmoittajaksi. Perunkirjoituksen toimittavia henkilöitä nimitetään uskotuiksi miehiksi. Kun perunkirjoitusta toimittamaan eli uskotuksi mieheksi valitaan perintöoikeuteen perehtynyt lakimies, on pesän osakkailla perunkirjoituksen yhteydessä mahdollisuus saada asianmukaisesti laaditun perukirjan lisäksi hyödyllisiä ohjeita ja tietoa sekä perintöverotuksesta että kuolinpesän hoidosta ja jatkotoimista liittyen perinnönjakoon.

Uskottujen miesten tehtävänä on kuolinpesän ilmoittajan antamien tietojen perusteella merkitä ja arvioida kuolinpesän varat perunkirjaan parhaan ymmärryksensä mukaisesti. Kun perunkirjoitus toimitetaan toimistossamme, toimivat toimistomme edustajat uskottuina miehinä ja tarpeen mukaan autamme järjestämään asiantuntija-arvioita kuolinpesän omaisuuden käyvästä arvosta.

Lakimiehen käyttö on suositeltavaa, sillä huolellisesti laaditulla perunkirjoituksella voidaan estää epätoivottuja veroseuraamuksia sekä ongelmia myöhemmässä kuolinpesän jakamisessa.

Jos perittävältä on jäänyt velkaa, on perunkirjoituksen toimittaminen tärkeää osakkaiden henkilökohtaisen velkavastuun välttämiseksi.

Kuolinpesän osakkaille nopein ja edullisin tapa on sopia keskenään perinnönjaosta. Perinnönjaosta laaditaan aina perinnönjakokirja. Perinnönjakokirjan perusteella jaettu omaisuus voidaan kirjata saajien nimiin. Sopimusjako tulee osakkaita sitovaksi silloin, kun he kaikki hyväksyvät jakokirjan ja se todistetaan kahden esteettömän henkilön toimesta.

Käräjäoikeuden määräys ja kuolinpesänjako

Jos osakkaat eivät pääse sopimukseen perinnönjaosta, voi yksikin osakas hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä kuolinpesään. Pesänjakajan toimittamassa jaossa eli virallisjaossa osakkaiden puolesta jakokirjan allekirjoittaa pesänjakaja. Pesänjakajan toimittamassa jaossa kestää yleensä huomattavasti pidempään kuin sopimusjaossa. Kustannukset ovat merkittävästi suuremmat. Tästä syystä osakkaiden edun mukaista yleensä on, että jako voidaan toimittaa sopimuksin ilman pesänjakajan määräämistä.

Toimistomme avustaa sopimuksellisissa kuolinpesien jaoissa ja myös pesänjakajan tekemissä perinnönjaoissa.

Perintöön liittyvää suunnittelua voi tehdä esimerkiksi poissulkemalla testamentissa perillisten aviopuolisoiden avio-oikeus omaisuuteen, lahjoittamalla tai myymällä jo elinaikana omaisuutta ja tekemällä sukupolvenvaihdoks. Tilanteisiin liittyy vero- ja muita seuraamuksia, joten suosittelemme käyttämään lakimiestä mikäli suunnittelette tällaisia toimenpiteitä.

Lahjakirjat

Lahjoituksella voidaan siirtää omaisuutta vastikkeetta lahjoittajan elinaikana hänen haluamalleen lahjansaajalle. Lahjan antaminen voi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi osana perintöverosuunnittelua. Sillä voidaan myös vaikuttaa myöhempään perinnönjakoon. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun lahja katsotaan saajansa ennakkoperinnöksi.

Lahjoituksella voidaan tavoitella monenlaisia päämääriä. Esimerkiksi omaisuuden säilyminen suvussa voidaan turvata lahjoituksin. Lahjoituksen tarkoituksena voi olla myös yritystoiminnan siirtäminen sitä jatkavalle sukulaiselle. Lahjoituksesta on yleensä syytä laatia lahjakirja. Joissakin tapauksissa lahjakirjan laatiminen on välttämätöntä, jotta lahjoitettu omaisuus voidaan kirjata saajan nimiin.

Lahjakirjan avulla voidaan myös todentaa lahjaan mahdollisesti liittyvät ehdot. Omaisuutta lahjoitettaessa on syytä varmistua toimenpiteen veroseuraamuksista sekä vaikutuksista esimerkiksi myöhempään perinnönjakoon.

Lahjaan liitettävät ehdot

Lahjakirjoihin voi liittää sellaisia ehtoja, jotka taas kauppakirjan yhteydessä eivät ole mahdollisia. Esimerkiksi lahjansaajan puolison avio-oikeuden voi sulkea pois. Tällöin varmistetaan, että lahjoitettu omaisuus pysyy lahjansaajalla mahdollisessa avioerotilanteessa.

Lahjanantaja voi myös pidättää lahjoitettavaan omaisuuteen hallintaoikeuden. Näin lahjanantaja voi edelleen normaaliin tapaan käyttää lahjoitettua omaisuutta, esimerkiksi asuntoa tai kesämökkiä, ja samalla varmistua omistusoikeuden siirtymisestä toivomalleen henkilölle.

Lahjan veroseuraamukset

Lahjansaaja maksaa saamastaan lahjasta veroa, jos lahjan arvo on 5000 euroa tai enemmän. Lahjaveroa on maksettava myös silloin, jos lahjansaaja on saanut samalta lahjoittajalta kolmen vuoden aikana useita lahjoja, joiden yhteismäärä on 5000 euroa tai enemmän.

Lahjoitus voi vaikuttaa myös saajan perintöverotukseen, jos kysymyksessä on ennakkoperinnöksi katsottava lahja tai jos lahja on annettu enintään kolme vuotta ennen lahjoittajan kuolemaa.

Lahjan verotukseen voidaan vaikuttaa lahjakirjan sisällöllä. Esimerkiksi hallintaoikeuden pidättämistä koskeva ehto vaikuttaa lahjaveron määrään. Jotta lahjoittajan tarkoitus varmasti toteutuu, kannattaa lahjan suunnitteluvaiheessa syytä käyttää lakimiehen apua.

Lahjojen verotuksella on liittymä myös sukulaisten välillä tehtyihin kauppoihin. Käyttämällä oikean suuruista vastiketta voidaan tietty omaisuus siirtää jälkipolville verotuksen kannalta edullisella tavalla. Vaikka lahjasta ei menisi veroa, lahjaveroilmoitus kannattaa usein tehdä tästä huolimatta.

Kauppakirjat

Kauppa tarkoittaa omaisuuden luovuttamista ostajalle rahavastiketta vastaan. Kauppahinnan määrittäminen on myyjän ja ostajan välinen asia, mutta siihen liittyy myös verotuksellisia kysymyksiä. Nämä kannattaa käydä läpi lakimiehen kanssa ennen kuin järjestely toteutetaan.

Myytävän omaisuuden laatu vaikuttaa siihen, missä muodossa kauppa on tehtävä. Useimmissa tapauksissa on aiheellista laatia kauppakirja. Kiinteän omaisuuden luovutuksissa kauppakirja on välttämätön ja lisäksi kauppaan tarvitaan silloin myös kaupanvahvistaja.

Kauppakirjan sisältö

Riitaisuuksien ja todisteluvaikeuksien välttämiseksi on syytä sisällyttää kauppakirjaan kattavasti kaikki kaupan ehdot, joista myyjä ja ostaja ovat sopineet. Kauppakirjassa on hyvä sopia muun muassa kauppahinnasta, kauppahinnan maksuehdoista, omistusoikeuden siirtymisestä sekä muista mahdollisista kauppaan ja osapuolten vastuisiin vaikuttavista asioista.

Kauppakirjan sisällön yksiselitteisyydellä ja mahdollisten muotovaatimusten noudattamisella on suuri merkitys sille, että ostaja saa kirjattua hankitun omaisuuden omiin nimiinsä.

Lahjanluonteiset kaupat (Sukupolven vaihdokset)

Esimerkiksi sukulaisten välisissä kaupoissa voi olla tarpeen sopia käypää hintaa alhaisemmasta kauppahinnasta. Jos vastike suhteessa kohteen käypään arvoon on määritetty liian alhaiseksi, voidaan todellisen hinnan ja vastikkeen välinen erotus katsoa lahjaksi. Tällaisia alihintaisia luovutuksia kutsutaan lahjanluonteisiksi kaupoiksi ja niiden osalta on huomioitava erilaisia verotuksellisia näkökohtia. Jo luovutusta suunniteltaessa on syytä varmistua luovutuksen verotuksellisesta kohtelusta.

Mikäli yritysvarallisuuden siirtämistä suunnitellaan toimintaa jatkavalle sukulaiselle, on järjestelyn huolellinen suunnittelu välttämätöntä. Sukupolvenvaihdoksissa oikealla menettelyllä voidaan saavuttaa huomattavia verotuksellisia etuja, joihin verrattuna järjestelyn toteuttamiseen liittyvät kustannukset jäävät vähäisiksi.

Avioliitto päättyy joko puolison kuolemaan tai avioeroon. Avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen solmiminen tuo mukanaan merkittäviä varallisuusoikeudellisia seurauksia. Tärkein puolisoiden taloudellista asemaa määrittävä käsite on avio-oikeus, jonka merkitys konkretisoituu avioliiton päättyessä.

Mikäli puolisot eivät ole erikseen avioehtosopimuksella toisin määränneet, heillä on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata myös sellaisen lahjakirjan tai testamentin perusteella, jolla omaisuus on saatu. Avio-oikeuden toteuttamisen ja aviovarallisuussuhteen purkamisen johdosta tapahtuu lopulta varallisuuserojen tasaus puolisoiden välillä.

Avio-oikeuden toteuttaminen avioliiton päättyessä

Avioliiton päättyessä suoritettavassa osituksessa lasketaan yhteen kummankin puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden määrä, vähennetään kummankin osalta erikseen hänen omat velkansa ja näin saadut puolisoiden netto-omaisuudet lasketaan yhteen. Yhteenlasketun netto-omaisuuden puoliosuus ilmaisee avio-osan määrän. Puolisoista varakkaampi on velvollinen suorittamaan toiselle tältä puuttuvan osan niin sanottuna tasinkona.

Avio-oikeuden poissulkeminen / Avioehto

Avioehtosopimuksella on mahdollista sulkea avio-oikeus pois kokonaan tai vaikka osittain. Mikäli avioehtosopimus on täydellisesti avio-oikeuden poissulkeva kummankin puolison osalta, avioliiton päättyessä ei suoriteta ositusta vaan omaisuuden erottelu. Tällöin kumpikaan ei maksa toiselle tasinkoa, vaan puolisot pitävät oman omaisuutensa myös avioliiton päättymisen jälkeen.

Avioehto on mahdollista tehdä myös osittaisena siten, että tietty omaisuus jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Tällaista omaisuutta voi tyypillisesti olla esimerkiksi perintönä tai lahjana saatu omaisuus tai ennen avioliittoa hankittu omaisuus. Avioehdon voi tehdä myös yksipuolisena siten, että vain toisella puolisoista on avio-oikeus toisen omaisuuteen.

Avio-oikeuden poissulkeminen voidaan rajoittaa koskemaan vain avioliiton purkautumista avioeron johdosta. Tällaisen sopimuksen mukaan puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, jos avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan ja avio-oikeus suljetaan pois vain, mikäli avioliitto päättyy avioeroon.

Avioehto voi olla yksipuolinen tai molemminpuolinen. Avioehdon voi tehdä myös koskemaan vain osaa omaisuudesta.

Avioehtosopimuksen tekeminen

Avioehtosopimuksen voi tehdä kihla- tai aviopari tai parisuhteensa rekisteröinyt pari. Se voidaan tehdä ennen avioliittoa tai avioliiton aikana. Avioehtosopimus tulee tehdä noudattaen avioliittolaissa säädettyjä muotomääräyksiä: avioehto on tehtävä kirjallisesti, se on allekirjoitettava ja kahden esteettömän todistajan on todistettava se oikeaksi. Avioehtosopimus tulee voimaan vasta kun se on rekisteröity maistraatissa.

Muodoltaan pätevä ja puolisoiden yhdessä laatima avioehto ei saa niitä oikeusvaikutuksia, joita puolisot ovat tarkoittaneet, ellei sitä ole rekisteröity. Maistraatissa ei tutkita avioehdon muodollista pätevyyttä, joten myös muotovirheellinen – ja sittemmin riitautettavissa oleva – avioehto voidaan rekisteröidä. Tästä syystä avioehtosopimuksen suunnittelussa ja laatimisessa kannattaa turvautua asiantuntijan apuun.

Mikäli aviopuolisot eivät ole tehneet avioehtosopimusta, tulee avioliiton päätyttyä joko avioeron tai kuoleman johdosta tehtäväksi ositus.

Osituksessa kartoitetaan kummankin avio-oikeuden alaiset varat ja velat sekä laaditaan osituslaskema, jonka pohjalta määritetään tasingonmaksuvelvollisuus ja tasingon määrä. Osituksen yhteydessä on syytä huomioida myös muut puolisoiden väliset taloudelliset kysymykset kuten yhteiset velka-asiat ja keskinäiset saatavat. Osituksesta on mahdollista sopia puolisoiden kesken. Mikäli sopimukseen ei päästä, kumpikin puolisoista voi hakea pesänjakajan määräämistä suorittamaan ositus. Ositus voidaan tehdä milloin tahansa avioeron vireille tulemisen jälkeen. Takarajaa osituksen tekemiselle ei ole, koska oikeus vaatia ositusta ei lähtökohtaisesti vanhene. On suositeltavaa tehdä ositus melko pian avioliiton päätyttyä, jotta kysymys osituksen toteuttamisesta ei enää nouse esiin esimerkiksi vuosikymmenten jälkeen toisen puolison perunkirjoituksen ja perinnönjaon yhteydessä.

Avustamme ositukseen liittyvissä asioissa.

Kauppakirjoja on lähes yhtä monenlaisia kuin on omaisuutta ja tapoja, joilla kauppa toteutetaan. Maksutapoja voi myös olla monenlaisia ja maksu ei aina välttämättä ole pelkästään rahasuoritus.

Kauppakirjalla ostetaan ja myydään omaisuutta. Kauppakirjojen vaatimukset ovat erilaisia riippuen onko kyseessä irtaimen vai kiinteän omaisuuden kauppa. Irtainta omaisuutta ovat myös asunto-osakkeet. Yleensä maa-alueiden kaupat ovat kiinteän omaisuuden kauppoja, joilla on erilaiset muotovaatimukset kuin irtaimen omaisuuden kaupalla. Myynnin kohde voi myös olla vuokrattuna. jolloin tällaiset seikat tulisi ottaa huomioon kauppakirjassa.

Tyypillisimpiä kauppakirjoja ovat:

• Kiinteistön myymiseen liittyvä kauppakirja
• Asunto-osakkeiden myymiseen liittyvä kauppakirja
• Irtaimen muun omaisuuden myyntiin liittyvä kauppakirja
• Yrityksen myymiseen liittyvä kauppakirja

Sukupolvenvaihdoksen suunnittelu ja toteutus ovat ajankohtaisia useissa yrityksissä.

Sukupolvenvaihdos on jokaisessa yrityksessä yksilöllinen tapahtuma, jonka verotuskysymykset voivat koskea tuloverotusta, perintö- ja lahjaverotusta, varainsiirtoverotusta sekä arvonlisäverotusta. Veroseuraamukset voivat kohdistua yrityksestä luopuvan ja luovutuksensaajan lisäksi myös luovutuksen kohteena olevaan yhtiöön.

Kyse on sekä luopujan että vastaanottajan näkökulmasta sekä henkisesti että taloudellisesti merkittävästä asiasta. Tämä vaatii lähes poikkeuksetta oikeudellista erityisasiantuntemusta. Oikein toteutettuna varallisuuden siirrossa voidaan saavuttaa huomattavia verotuksellisia etuja tuloverotuksessa ja lahjaverotuksessa. Oikea toteuttamistapa antaa vetovastuun yrityksestä ottavalle jälkipolvelle turvallisen ja oikeudellisesti kestävän lähtökohdan jatkaa toimintaa.

Autamme teitä näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Lahjoituksella voidaan siirtää omaisuutta vastikkeetta lahjoittajan elinaikana hänen haluamalleen lahjansaajalle. Lahjan antaminen voi olla tarkoituksenmukaista esimerkiksi osana perintöverosuunnittelua. Sillä voidaan myös vaikuttaa myöhempään perinnönjakoon. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun lahja katsotaan saajansa ennakkoperinnöksi.

Lahjoituksella voidaan tavoitella monenlaisia päämääriä. Esimerkiksi omaisuuden säilyminen suvussa voidaan turvata lahjoituksin. Lahjoituksen tarkoituksena voi olla myös yritystoiminnan siirtäminen sitä jatkavalle sukulaiselle. Lahjoituksesta on yleensä syytä laatia lahjakirja. Joissakin tapauksissa lahjakirjan laatiminen on välttämätöntä, jotta lahjoitettu omaisuus voidaan kirjata saajan nimiin.
Lahjakirjan avulla voidaan myös todentaa lahjaan mahdollisesti liittyvät ehdot. Omaisuutta lahjoitettaessa on syytä varmistua toimenpiteen veroseuraamuksista sekä vaikutuksista esimerkiksi myöhempään perinnönjakoon.

Lahjaan liitettävät ehdot

Lahjakirjoihin voi liittää sellaisia ehtoja, jotka taas kauppakirjan yhteydessä eivät ole mahdollisia. Esimerkiksi lahjansaajan puolison avio-oikeuden voi sulkea pois. Tällöin varmistetaan, että lahjoitettu omaisuus pysyy lahjansaajalla mahdollisessa avioerotilanteessa.
Lahjanantaja voi myös pidättää lahjoitettavaan omaisuuteen hallintaoikeuden. Näin lahjanantaja voi edelleen normaaliin tapaan käyttää lahjoitettua omaisuutta, esimerkiksi asuntoa tai kesämökkiä, ja samalla varmistua omistusoikeuden siirtymisestä toivomalleen henkilölle.

Lahjan veroseuraamukset

Lahjansaaja maksaa saamastaan lahjasta veroa, jos lahjan arvo on 5000 euroa tai enemmän. Lahjaveroa on maksettava myös silloin, jos lahjansaaja on saanut samalta lahjoittajalta kolmen vuoden aikana useita lahjoja, joiden yhteismäärä on 5000 euroa tai enemmän.

Lahjoitus voi vaikuttaa myös saajan perintöverotukseen, jos kysymyksessä on ennakkoperinnöksi katsottava lahja tai jos lahja on annettu enintään kolme vuotta ennen lahjoittajan kuolemaa.

Lahjan verotukseen voidaan vaikuttaa lahjakirjan sisällöllä. Esimerkiksi hallintaoikeuden pidättämistä koskeva ehto vaikuttaa lahjaveron määrään. Jotta lahjoittajan tarkoitus varmasti toteutuu, kannattaa lahjan suunnitteluvaiheessa syytä käyttää lakimiehen apua.

Lahjojen verotuksella on liittymä myös sukulaisten välillä tehtyihin kauppoihin. Käyttämällä oikean suuruista vastiketta voidaan tietty omaisuus siirtää jälkipolville verotuksen kannalta edullisella tavalla. Vaikka lahjasta ei menisi veroa, lahjaveroilmoitus kannattaa usein tehdä tästä huolimatta.