Lähtökohtaisesta lapsen huoltajia ovat molemmat vanhemmat yhdessä. Vanhemmat voivat halutessaan sopia, että lapsen huollosta vastaa yksin toinen vanhempi. Huollolla tarkoitetaan lapsen asioista päättämistä. Päätettäviä asioita ovat muun muassa lapsen koulutus, terveydenhoito, harrastukset, passin hakeminen, uskonto sekä nimi. Huoltajuus päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta.
Huoltajien tehtävät
Huoltajien tärkeimpiä tehtäviä ovat:
- Lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen.
- Lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, päivähoitopaikasta ja varhaiskasvatuksesta päättäminen.
- Lapsen kanssa keskusteleminen ennen häntä koskevien päätösten tekemistä lapsen kehityksen ja ikätason mukaisesti.
- Ottaa lapsen mielipiteet huomioon häntä koskevia päätöksiä tehdessä.
- Edustaa lasta asioissa, jotka koskevat lasta.
- Kertoa lapselle häntä koskevien päätösten tekemisistä ja niiden vaikutuksesta lapsen elämään.
Huoltajat tekevät päätökset lähtökohtaisesti yhdessä. Mikäli lapsi on yksinhuollossa, tekee päätökset vain toinen vanhempi. Kolmantena vaihtoehtona on tehtävämääräys, jossa tietyt lasta koskevat päätökset uskotaan toisen vanhemman yksin tehtäviksi ja tietyt päätökset yhdessä tehtäviksi. Kiireellisissä tapauksissa yhteishuollosta huolimatta vanhempi voi tehdä lasta koskevan päätöksen yksin. Tällainen tilanne on mahdollinen, mikäli toinen vanhemmista on esimerkiksi matkoilla tai sairaana.
Huoltomuodon valitseminen
Vanhemmat voivat tehdä lapsen huollosta sopimuksen. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja siihen tarvitaan lastenvalvojan vahvistus. Sopimus voidaan tehdä myös tuomioistuinsovittelussa (ns. follo-sovittelu), jolloin tuomari vahvistaa sopimuksen.
Milloin huoltajuudesta päätetään tuomioistuimessa?
Mikäli sopimukseen ei päästä, lapsen huoltajuus joudutaan ratkaisemaan tuomioistuimessa. Tällöin tulee selvittää tarkoin, onko yhteishuollolle edellytyksiä ja mikä huoltomuoto toteuttaisi parhaiten lapsen etua. Yksinhuoltoa vaadittaessa perusteina käytetään usein vanhempien riitaisia ja tulehtuneita välejä. Tuomioistuin katsoo ratkaisukäytännössään tulevaisuuteen ja pyrkii selvittämään, ovatko vanhempien välit paranemaan päin vai onko kyseessä kroonistunut riita, jolle ei näy loppua. Tärkeää on selvittää myös, onko yhteishuolto käytännössä mahdollinen. Yksinhuolto voi olla tarpeen, mikäli toinen vanhemmista ei tosiasiallisesti esimerkiksi elämänhallintaongelmiensa vuoksi pysty huolehtimaan lapsesta.
Usein yhteishuoltajuutta pidetään lähtökohtana ja yksinhuollolle pitää olla olemassa asialliset perusteet. Yksinhuoltajuus tarkoittaa, että toinen vanhempi menettää oikeutensa tehdä lasta koskevia päätöksiä. Tällaisessa tilanteessa hänelle jää tiedonsaantioikeus, joka tarkoittaa sitä, että hänellä on oikeus saada kaikki lastaan koskevat tiedot.
Artikkelin kirjoitti lakimies Samvel Margarjan. Hänelle saa aina soittaa maksuttoman puhelun, p. 010 299 5090.