Sopimusrikkomuksen seurauksena on usein ostajan näkökulmasta virheen korjaamisen, uuden toimituksen tai hinnanalennuksen vaatiminen, sekä vahingonkorvaus ja omasta suorituksesta pidättäytyminen. Myyjällä taas on ostajan sopimusrikkomuksen seurauksena oikeus vaatia kauppahinnan maksamista sekä pidättäytyä omasta suorituksestaan.
Sopimuksen perusteella sopimusosapuolille syntyy velvollisuus suorittaa se, mihin sopimuksessa on sitouduttu. Yleisesti voidaan sanoa, että sopimus sitoo osapuolia ja se on tarkoitettu pysymään voimassa sovitun ajan, sovitulla tavalla. Myyjän puolella tämä yleisesti tarkoittaa oikean tuotteen tai palvelun toimittamista oikeaan aikaan, ostajan velvollisuutena taas on kauppahinnan maksaminen sekä myötävaikuttaminen myyjän velvoitteiden täyttämiseen. Jos osapuolen suoritus ei vastaa sovittua tai tapahtuu väärään aikaan, on kyseessä tällöin usein sopimusrikkomus.
Sopimusrikkomuksen seurauksena on usein ostajan näkökulmasta virheen korjaamisen, uuden toimituksen tai hinnanalennuksen vaatiminen, sekä vahingonkorvaus ja omasta suorituksesta pidättäytyminen. Myyjällä taas on ostajan sopimusrikkomuksen seurauksena oikeus vaatia kauppahinnan maksamista sekä pidättäytyä omasta suorituksestaan. Tämän lisäksi sopimusrikkomus voi johtaa myös sopimuksen purkamiseen.
Kaupan purkaminen ja reklamointivelvollisuus
Purkaminen on kuitenkin jyrkin mahdollinen keino reagoida sopimusrikkomukseen, koska se päättää sopimuksen heti ja johtaa jo tehtyjen suoritusten palauttamiseen. Purkamismahdollisuus on käsillä vain silloin, kun toisen osapuolen sopimusrikkomus on olennainen. Yksinkertaisinta sopimusrikkomusten seurausten määrääminen ja tulkinta on silloin, kun niistä on nimenomaisesti sopimuksessa sovittu.
Ostajan tulee reklamoida, mieluiten kirjallisesti, tuotteessa tai palvelussa havaitusta virheestä. Reklamaatiosta säädetään useissa laeissa, joskin sitä koskeva velvollisuus voi syntyä myös ilman nimenomaista lainkohtaa.
Kauppalain mukaan reklamaatioaika alkaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai hänen olisi se pitänyt havaita. Lisäksi olisi hyvä pikimmiten esittää myyjälle korvausvaatimus, jottei velka pääsisi vanhentumaan.
”Reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönti vaarantaa lähestulkoon aina ostajan mahdollisuuden vaatia sopimusrikkomuksen seurauksia. Aina ei riitä, että ostaja reklamoi tuotteen virheestä.”
Suorituksen viivästyminen
Viivästyksellä tarkoitetaan tilanne, jossa sopimuksen osapuoli ei täytä suoritusvelvollisuuttaan oikea-aikaisesti. Tämä oikea‐aikaisuus on syytä määritellä osapuolten välisessä sopimuksessa. Ellei tällaista määrittelyä ole tehty, voidaan katsoa, että suoritusvelvollisuus tulisi täyttää niin kutsutun kohtuullisen ajan kuluessa. Mikäli viivästys on olennainen, on toinen sopimusosapuoli oikeutettu purkamaan sopimuksen. Usein on syytä kuitenkin ennen purkamista asettaa sopimuskumppanille purku‐uhkainen lisäaika suorituksen tekemiseen.
Viivästykseen voidaan vedota senkin jälkeen, kun osapuoli on jo tehnyt suorituksensa. Tällöin on kuitenkin syytä reagoida mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun suoritus on tapahtunut, jotta oikeus vahingonkorvaukseen viivästyksen johdosta säilyisi.
Eräänä viivästyksen muotona voidaan nähdä niin kutsuttu ennakkoviivästys. Tämä ennakoitu sopimusrikkomus on käsillä silloin, osapuoli voi jo ennen suoritusajankohtaa päätellä, ettei sopimuksenmukaista suoritusta tule tapahtumaan, pohjautuen esimerkiksi tietoihin sopimuskumppanin toiminnasta tai taloudellisesta tilanteesta.
Myös ennakkoviivästyksen ollessa käsillä, voi purkamisoikeus tulla kyseeseen. On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi kauppalaki asettaa purkuoikeuden käyttämiselle rajoituksia, eikä osapuolella ole oikeutta purkaa sopimusta, jos sopimuskumppani asettaa vakuuden suorituksensa täyttämisestä. Ennakkoviivästyksen kohdalla voidaan usein myös pidättäytyä omasta suorituksesta. Tätä ei kuitenkaan voida tulkita sopimusosapuolen omaksi viivästykseksi.
Laatuvirhe
Virhe suorituksessa voi ilmetä hyvin monella ja erilaisella tavalla. Usein sopimuksen kohde voi olla sopimuksen vastainen tai vioittunut fyysisesti, jolloin puhutaan laatuvirheestä. Tämän lisäksi virhe voi ilmetä oikeudellisena virheenä, tarkoittaen jonkun kolmannen oikeutta sopimuksen kohteeseen tai vallintavirheenä, jolloin lainsäädäntö tai viranomaismääräykset estävät sopimuksen kohteen käytön tavalla, josta on sopimuksessa sovittu.
Virhettä ja sen laatua arvioitaessa on ensimmäisenä kiinnitettävä huomio osapuolten väliseen sopimukseen.
”Virhettä arvioidaan lähtökohtaisesti sen mukaisesti, mistä alun perin on sovittu.”
On huomattava, ettei läheskään aina sopimuksen kohteesta ja sen sisällöstä ole täysin tarkasti sovittu, jolloin huomioon on otettava yleisiä virheellisyyden arvioinnissa käytettäviä periaatteita ja normeja. Muissa sopimuksissa kuin kuluttajasopimuksessa virhesääntely on usein ns. tahdonvaltaista eli sääntely jättää osapuolille paljon varaa sopimuksen kohteen virheellisyyden määrittelyyn.
Mikäli virheellisyyden kriteereistä ei ole sovittu mitään, voidaan lähteä siitä, että tavaran on sovelluttava sellaiseen käyttötarkoitukseen, joihin tällaisia tavaroita yleisesti käytetään. Lisäksi tavaran on sovelluttava myös ostajan erityistarkoituksiin, jos myyjä on ollut näistä kaupantekohetkellä tietoinen. Lisäksi sopimuksen kohteen on vastattava myyjän ostajalle esittämää näytettä tai mallia ja olla pakattu asianmukaisesti, jos tällainen pakkaaminen on tarpeen.
Suorituksessa oleva virhe ei aina koske ainoastaan fyysisiä kohteita koskevia sopimuksia. Laatuvirheitä voidaan joutua arvioimaan myös aineettomien suoritusten, kuten erilaisten palvelujen, erityisesti asiantuntijapalveluiden kohdalla.
Oikeudellinen virhe ja vallintavirhe
Sopimuksen kohteessa saattaa fyysisten laatuvirheiden lisäksi ilmetä myös oikeudellisia tai vallintavirheitä. Tällöin sopimuksen kohde on ulkoisesti moitteeton, mutta sopimusosapuoli ei kuitenkaan sopimuksen perusteella saavuta sellaista asemaa, johon hän olisi päässyt virheettömän suorituksen toteutuessa. Oikeudellisen virheen kohdalla sopimuksen kohdetta rasittaa jokin ulkopuolisen oikeus. Tämä oikeus voi olla esimerkiksi kolmannelle kuuluva omistusoikeus tai mahdollisesti myös omistuksenpidätysoikeus. On kuitenkin muistettava, ettei esimerkiksi kolmannella oleva omistuksenpidätysoikeus aiheuta virhevastuuta, jos tästä oikeus on nimenomaisesti tuotu esiin sopimuksessa ja se on otettu huomioon. Jos sopimuksen mukainen suoritus tai sopimuksen kohteen käyttö estyy lainsäädännöstä tai viranomaismääräyksistä johtuvan kiellon / rajoituksen takia, on kyseessä vallintavirhe.
Takuun merkityksestä
Takuu on tavaran valmistajan, maahantuojan tai myyjäliikkeen vapaaehtoisesti myöntämä lisäturva. Takuun antaja sitoutuu tietyn ajanjakson aikana vastaamaan tavaran käyttökelpoisuudesta tai sen muista ominaisuuksista. Jos tavara huonontuu takuuaikana ostajasta riippumattomasta syystä, katsotaan tavarassa olevan virhe, jonka takuun myöntäjän tulee korjata. Epäselvyystilanteissa takuun myöntäjällä on näyttövelvollisuus. Takuun antaminen ei perustu lakiin.
Kuluttajakaupassa tavaran valmistaja, maahantuoja ja myyjäliike ovat vastuussa virheestä, vaikka tavaralle ei anneta takuuta. Takuun myöntäminen ei rajoita eikä saakaan rajoittaa muuta kuluttajan suojaksi säädettyä virhevastuuta, ja myyjällä säilyy vastuu tuotteen riittävästä kestoiästä takuuajan jälkeenkin. Varsin yleinen harhaluulo on, että takuun päättymisen jälkeen tavaran valmistaja ei olisi enää vastuussa tavaran virheestä. Näin asia ei ole. Takuun päätyttyä virheen osoittaminen muuttuu kuitenkin haastavammaksi, sillä tavaran ostajan on pystyttävä todistamaan, että virhe oli olemassa jo ostohetkellä.
Jari Sotka
Asianajaja, MBA
Puh. 040 544 0610
[email protected]
Asianajotoimisto Amos Oy
www.amoslaki.fi
Kirjoittaja on toiminut lakimiehenä ja asianajajana yli 25 vuotta keskittyen koko työuransa ajan pienten ja keskisuurten yritysten oikeudellisten ongelmien ennaltaehkäisyyn ja ratkaisemiseen.