Velan vanhentumista koskeva sääntely on periaatteellisesti erittäin tärkeää sääntelyä, sillä kun velka on vanhentunut, velkoja ei voi sitä enää periä velalliselta. Velallisen näkökulmasta vanhentumissääntelyllä suojataan luottamusta status quohon eli käytännössä siihen, että jo aikoja sitten erääntynyttä velkaa ei enää myöhemmin – esimerkiksi useiden vuosikymmenten kuluttua – lähdettäisi enää perimään ja että velallinen ei joutuisi enää tässä vaiheessa yllättäviin maksuvaikeuksiin. Velkojan näkökulmasta velan vanhentuminen on lähtökohtaisesti ankara seuraus. Toisaalta vanhentumissääntelyn tulisi kannustaa siihen, että velkoja toimisi velkasuhteessa huolellisesti eikä päästäisi saatavaansa ylipäätään vanhentumaan.
Mitä velan vanhentumisella tarkoitetaan?
Velan vanhentuminen tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että velvollisuus maksaa velka velkojalle lakkaa jonkin tietyn ajan kuluttua joko velan syntymisestä tai sitä koskevan erityisesti sovitun eräpäivän. Velkojan näkökulmasta velan vanhentuminen tarkoittaa puolestaan sitä, että vanhentunutta velkaa ei saa lähteä enää perimään.
Vanhentuneen velan voi aina kuitenkin maksaa velkojalle. Jos velallinen velan vanhentumisesta huolimatta maksaa velkansa velkojalle, on tärkeää huomioida, että velallisella ei ole lähtökohtaisesti oikeutta saada tekemäänsä suoritusta takaisin velkojalta. Poikkeuksena tästä ovat tietyt velat, joissa velallisena on kuluttuja ja velkojana on elinkeinonharjoittaja
Vanhentumisaika tietyissä tapauksissa
Suomessa velan vanhentumista säätelee yleislakina laki velan vanhentumisesta (728/2003) eli vanhentumislaki, jotta sovelletaan, mikä muussa laissa ei ole poikkeavia erityissäännöksiä. Vanhentumislaki määrittelee, kuinka kauan eri tyyppisten velkojen vanhentuminen kestää. Sääntely on pakottavaa siten, ettei siitä saa sopimuksin poiketa velallisen vahingoksi. Velallinen ja velkoja eivät voi siis keskinäisessä suhteessaan pätevästi sopia esimerkiksi kokonaan vanhentumattomasta velasta.
Yleisenä velan vanhentumisaikana on kolme vuotta, jota sovelletaan muun muassa velkoihin, jonka eräpäivästä on etukäteen velallista sitovasti määrätty sekä kauppahintaa ja vahingonkorvausta koskeviin velkoihin. Hieman yksinkertaistetusti voidaan puhua vanhentumisajan lähtevän siitä hetkestä, jolloin velkojalla olisi ollut mahdollisuus vaatia velan suorittamista. Jos velan jättää maksamatta eräpäivänä, alkaa vanhentuminen kulua tästä ajankohdasta.
Sellaisten velkojen osalta, joissa on kyse toistaiseksi myönnetystä tai ehdollisesti syntyvästä velasta, velka vanhentuu kymmenen vuoden kuluessa velan oikeusperusteen syntymisestä.
Vanhentumisen katkaiseminen
Velkojan näkökulmasta on hyvin tärkeää tiedostaa, että vanhentumisen voi katkaista. Jos vanhentuminen katkaistaan, alkaa katkaisemistoimesta kulua uusi, pääsääntöisesti entisen pituinen vanhentumisaika. Näin ollen, jos velkoja katkaisee vanhentumisen esimerkiksi kahden vuoden kuluttua velan eräpäivästä, alkaa tästä kulua uusi kolmen vuoden vanhentumisaika. Velan vanhentuminen on katkaistava seuraavan kerran ennen kuin on kulunut viisi vuotta velan alkuperäisestä eräpäivästä.
Katkaisutoimet voidaan jakaa vapaamuotoisiin katkaisutoimiin ja oikeudellisiin katkaisutoimiin. Vapaamuotoisilla katkaisutoimilla tarkoitetaan vanhentumislain mukaan toimia, joissa 1) osapuolet sopivat maksujärjestelystä, vakuudesta tai muusta velan ehtojen muutoksesta taikka siitä, että vanhentuminen on katkaistu, 2) velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan velkojalle ja 3) velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Vanhentumislaki ei edellytä katkaisutoimelta mitään tiettyä määrämuotoa, joten periaatteessa esimerkiksi suullinen katkaisutoimi voi olla riittävä. Myöhempien todisteluongelmien välttämiseksi on toki suositeltavaa käyttää aina kirjallista muotoa. Myös kyseessä oleva velka on tärkeää yksilöidä riittävällä tarkkuudella.
Saunaillan yhteydessä velalliselle esitetty yleisluontoinen toteamus ”sä olet mulle velkaa” tuskin useimmissa tapauksissa riittää vapaamuotoiseksi katkaisutoimeksi tai ainakaan velkojan ei tällaisen varaan kannata laskea.
Oikeudellisilla katkaisutoimilla tarkoitetaan käytännössä sitä, että velkoja laittaa velkaa koskevan kanteen vireille tuomioistuimessa tai muissa viranomaisprosesseissa.
Lopuksi
On erittäin tärkeä huomioida, että velan vanhentumissääntelyyn liittyy paljon muitakin yksityiskohtia ja määräaikoja, joita ei tässä kirjoituksessa ole voitu tyhjentävästi käsitellä. On sitten velallinen tai velkoja, on tärkeää olla tietoinen omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Havaintojemme mukaan on jopa yllättävän yleistä, että velka pääsee vanhentumaan – etenkin tilanteissa, joissa velallisen ja velkojan välillä on entuudestaan jokin side. Velan yllättävä vanhentuminen voi aiheuttaa velkojalle isoja taloudellisia menetyksiä ja merkittävästi vahingoittaa velallisen ja velkojan välistä suhdetta.
Artikkelin kirjoitti lakimies OTM Santeri Valkamo. Hänelle saa aina soittaa maksuttoman puhelun, p. 010 299 5090. Voit tutustua hinnastoomme tästä.