Olen tarkastellut riita-asioiden sovittelua ja sovintoneuvotteluita sekä vireilletuloa ja valmistelua erillisissä artikkeleissa. Tässä artikkelissa tarkastelen riita-asioiden pääkäsittelyä. Pääkäsittely on valmistelun ohella toinen oikeudenkäyntimenettelyn päävaihe. Kaikki oikeudenkäyntimenettelyn vaiheet tähtäävät siihen, että asia voidaan ratkaista onnistuneesti pääkäsittelyssä. Jos asia on valmisteltu heikosti tai keskeisiä todisteita on jäänyt esittämättä, voi virheiden korjaaminen pääkäsittelyssä olla vaikeaa tai jopa mahdotonta
Oikeudenkäyntimenettely kulminoituu pääkäsittelyyn. Pääkäsittelyssä juttu ratkaistaan ja näin ollen myös päätetään, kuka jutun häviää ja kuka jutun voittaa. Asianosaisten kannalta on siis tärkeää, että pääkäsittely onnistuu jouhevasti ja tuomioistuin pystytään vakuuttamaan omasta kannasta.
Mikäli kyse on yksinkertaisesta asiasta, pääkäsittely on mahdollista pitää välittömästi valmisteluistunnon jälkeen. Hiemankaan monimutkaisemmissa jutuissa selvänä pääsääntönä on, että valmisteluistunto ja pääkäsittely pidetään eri ajankohtina. Niin jutun asianosaisten kuin heidän avustajienkin kannalta valitettavaa on, että pääkäsittely saattaa olla usein jopa kuukausien kuluttua suullisesta valmisteluistunnosta.
Pääkäsittelyn kulku
Pääkäsittelyn järjestyksestä on säädetty oikeudenkäymiskaaressa. Säännöksen mukaan, ellei tuomioistuin toisin päätä, pääkäsittelyssä asia käsitellään seuraavassa järjestyksessä:
1) istunnon alussa tuomioistuimen on lyhyesti yhteenvedon avulla selostettava, mihin asian valmistelussa on päädytty, sekä tiedusteltava, vastaavatko valmistelussa esitetyt vaatimukset edelleen asianosaisten kantaa
2) asianosaisten on vuorollaan perusteltava kantaansa ja lausuttava vastapuolen perustelujen johdosta
3) tuomioistuimen on otettava vastaan todistelu sekä
4) asianosaisten on esitettävä loppulausuntonsa.
Alkukeskustelussa tuomioistuin selostaa lyhyesti – valmistelun kuluessa laadittua kirjallista yhteenvetoa käyttäen – mihin asian valmistelussa on päädytty. Jos valmistelussa esitetyt vaatimukset vastaavat edelleen asianosaisten kantaa, siirrytään niin sanottuun asiaesittelyyn. Asiaesittelyssä jutun asianosaiset perustelevat kantaansa ja lausuvat vastapuolen perusteluiden johdosta ja esimerkiksi haastavat vastapuolen esittämään liittyviä epäjohdonmukaista. Tyypillisesti asiaesittelyssä mainitaan vähintäänkin yleisellä tasolla, mitä seikkoja todistelussa aiotaan näyttää toteen.
Todistelun vastaanottamisen tarkoituksena on todisteita (ts. näyttöä) esittämällä saada tuomioistuin vakuuttuneeksi kanneperusteiden olemassaolosta – eli pyrkiä näyttämään jokin seikka tai asia todeksi. Vaikka todisteet on nimetty ja niitä on käsitelty jo oikeudenkäyntimenettelyn aiemmissa vaiheissa, vasta pääkäsittelyssä todisteet esitetään ja otetaan vastaan. Lakimme tuntee viisi todistuskeinoa, jotka ovat 1) jutun asianosaisten kuuleminen, 2) todistajat, 3) asiantuntijatodistelu, 4) kirjalliset todisteet eli asiakirjatodistelu ja 5) katselmus.
Loppukeskustelussa jutun asianosaiset esittävät niin sanotun loppulausunnon. Loppulausunnon keskeisenä tarkoituksena on saada tuomioistuin vakuuttuneeksi oman kannan oikeellisuudesta ja siinä tulee esittää käsityksensä esitetyistä todisteista, jutun oikeudellisista kysymyksistä sekä asian ratkaisemista. Kun loppulausunnot on kuultu, asia jätetään tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Tuomioistuimen ratkaisu ja muutoksenhaku
Ratkaisu riita-asiassa annetaan joko välittömästi istunnon jälkeen tai myöhemmin käräjäoikeuden kansliassa. Jos asianosainen on ratkaisuun tyytymätön, siihen on voi hakea muutosta hovioikeudelta. Mikäli muutosta ei haeta asetetussa määräajassa, tuomio tulee lopulliseksi eli lainvoimaiseksi, jonka jälkeen se kelpaa esimerkiksi ulosottoon täytäntöönpanoperusteeksi.
Artikkelin kirjoitti lakimies Santeri Valkamo. Hänelle saa aina soittaa maksuttoman puhelun, p.010 299 5090. Voit tutustua hinnastoomme tästä.
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset:
Riita-asioiden sovittelu & sovintoneuvottelut
Riita-asian vireilletulo & valmistelu
Riitaprosessin kulku