Perinnöttömäksi tekemisestä

26.09.2019 | Perinnönjako

”Sinähän et sitten minulta mitään peri!”

Moni on kuullut otsikon tokaisun vanhemmiltaan tai isovanhemmilta. Olen pitänyt useita luentoja perintöön liittyvistä asioista ja aina tämä asia pomppaa esille kysymysten muodossa. Siksi innostuin kirjoittamaan siitä hiukan.

Meillä kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta saada perintönä omaisuutta vanhemmiltamme, mutta oman lapsen jättäminen täysin perinnöttä ei onnistu ilman painavia syitä. Huonot välit tai riidat eivät riitä perusteeksi. Perittävän kuolinhetkellä lähimmillä elossa olevilla rintaperillisillä on oikeus saada jäämistöstä lakiosa eli puolet perintöosastaan. Rintaperillisiä ovat lapset ja heidän lapsensa.

Laissa tarkoin säänneltyä menettelyä noudattamalla perinnönjättäjä voi jättää rintaperillisensä kokonaan ilman perintöä. Perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tehnyt rikoksen, joka loukkaa syvästi perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Myös kunniatonta tai epäsiveellistä elämää viettävän perillisen voi jättää perinnöttä.

Suomen lainsäädännön juuret ovat Ruotsin oikeushistoriassa. Perinnöttömäksi tekeminen erilaisin perustein linkittyy uskonpuhdistuksen jälkeiseen aikaan 1500-luvulle. Raamatun käsky ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” on näkynyt myös oikeuskehityksessä perheoikeudessa. Syvä loukkaus on tarkoittanut eri asioita 1850-luvulla kuin 2010 -luvulla. Avoliitto ja vanhempien tottelematta jättäminen avioliitto-asioissa olisi aikanaan ollut syvä loukkaus perittävää kohtaan. Ajat ja tavat muuttuvat ja lainsäädäntö ja lakien tulkina seuraa perässä.

Me törmäämme yhä useammin tilanteisiin, joissa esimerkiksi uusperheiden yleistyminen, kiihtyvä elämänmeno ja varallisuusarvojen nopea kasvu aiheuttavat ihmissuhteissa jännitteitä. Monenlaiset jännitteet sotkevat ihmissuhteista pahemman kerran. Mitä moninaisimmista syistä vanhemmat riitaantuvat lastensa kanssa tai toisinpäin. Asioita selviteltäessä jälkikäteen voi olla hyvin vaikea edes nimetä yksittäistä tekijää, josta riita on alkanut. Kinastelu vanhempien kanssa arkipäiväisistä asioista ei nykyään voi viedä perintöä kokonaan.

Ainakin lakiosan voi aina saada, jos ei syyllisty rikoksiin eikä elä kunniattomasti ja epäsiveellisesti. Viime kädessä tuomioistuin ratkaisee sen, onko rintaperillinen menettänyt oikeutensa perintöön testamentin perusteella. Testamentti on annettava kuoleman jälkeen rintaperilliselle todistettavasti tiedoksi. Tämän jälkeen hänellä on 6 kuukautta aikaa miettiä, hyväksyykö hän testamentin vai ei. Testamentissa on tullut ilmoittaa perinnöttömäksi tekeminen ja sen syyt. Asia on loppuun käsitelty mikäli perillinen hyväksyy perinnöttömäksi tekemisen perusteet ja myös sen, ettei saa edes lakiosaansa. Perintöomaisuus menee silloin muille testamentissa määrätyille saajille.

Jos taas haluaa saada lakiosansa, sen saaminen edellyttää lakiosailmoituksen tekemistä kuolinpesälle 6 kuukaudessa testamentin tiedoksisaannista.

Jos perinnöttömäksi tehty riitauttaa testamentissa esitetyt perusteet, voidaan asia sopia perinnönjaossa vapaamuotoisesti. Aina ei tarvitse lähteä käräjille. Mikäli vapaamuotoinen sopiminen ei onnistu, perinnöttömäksi tehdyn on nostettava kanne ja kiistettävä siinä perinnöttömäksi tekemisen peruste.

Perinnöttömäksi voi tehdä, jos rintaperillinen on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää. Yksittäinen vähäpätöinen rikos ei ole riittävä peruste perinnöttömäksi tekemiseen. Rikosta arvioidaan aina oikeudellisesta näkökulmasta. Perittävän oma käsitys teon rikosoikeudellisesta merkityksestä ei vaikuta asiaan, sillä rikoksesta voi langettaa tuomion vain tuomioistuin. On kuitenkin mahdollista, että perillisen elämäntapa on kunniatonta tai epäsiveellistä, vaikka häntä ei olisikaan koskaan tuomittu rikoksista. Tällaisessa tilanteessa perinnöttömäksi tekemisen perusteet pitäisi tarkkaan kertoa testamentissa. Perintöoikeutensa voi vaarantaa myös viettämällä jatkuvaa kunniatonta tai epäsiveellistä elämää. Lainkohdan väljän tunnusmerkistön vuoksi sen soveltamiselle on asetettu tiukat kriteerit. Oikeuskäytännössä ei ole riittänyt, ettei ole pitänyt perittävään yhteyttä. Työtä vieroksuva ja juopotteleva elämäntyyli ei liioin yksistään riitä syyksi. Mikäli alkoholinhuuruiseen elämäntyyliin liittyy myös huoltajuuden menetys, muuta sekoilua ja lasten sijoittaminen sijaiskotiin, voivat edellytykset kuitenkin täyttyä.

Share This