Vakuutus- ja säästämissopimuksilla, joita kutsutaan myös sijoitusinstrumenteiksi, voidaan vaikuttaa sekä vainajan omaisuuden perinnönjakoon että verotukseen. Erilaisia vakuutussopimuksia ja sijoitusinstrumentteja on markkinoilla lukuisia ja tällaisia sopimuksia tehdessä onkin tärkeää ottaa jäämistön jakamista ja verottamista koskevia näkökulmia huomioon.

Mitä hyötyä on henkivakuutuksesta?

Riskihenkivakuutus on vakuutussopimus, jossa vakuutetun kuoleman sattuessa erikseen vakuutussopimuksessa määrätylle edunsaajalle maksetaan vakuutuskorvaus. Puhtaalla riskihenkivakuutuksella ei ole takaisinostoarvoa, mikä tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö ei maksa rahasuoritusta niin kauan, kun vakuutuksenottaja on elossa.

Mikäli vakuutuksenottaja on vähävarainen tai hänellä on esimerkiksi asuntolainaa ja haluaa turvata puolisonsa tai lastensa taloudellisen aseman yllättävän kuoleman varalta, riskihenkivakuutus on varsin käyttökelpoinen suojakeino. Tällä tavalla edunsaaja saa kohtalaisen suuren rahallisen korvauksen kuolemantapauksesta, vaikka vainajalta ei jäisi merkittävää perintöä jaettavaksi. Riskihenkivakuutusta kutsutaankin toisinaan köyhän miehen testamentiksi ja sen hankkimista voidaan suositella etenkin nuorelle ja vähävaraiselle, jonka puolison tai lasten taloudellinen pärjääminen on erityisen riippuvaista hänen tuloistaan.

Miten riskihenkivakuutusta verotetaan?

Riskihenkivakuutuksen korvaussumman verotus on joko perintöveron alaista tai pääomatulona verotettavaa. Riskihenkivakuutuksen korvaus kuuluu perintöverotuksen piiriin, mikäli edunsaajana on lähiomainen. Lähiomaisia ovat puoliso, lapset tai lapsenlapset, adoptiolapsi tai tämän rintaperillinen, kasvattilapsi tai puolison lapsi. Korvaus kuuluu perintöverotuksen piiriin myös, jos edunsaaja on kuolinpesä. Muille kuin lähiomaisille tai kuolinpesälle maksettava korvaus verotetaan pääomatulona.

Jos vakuutuksenottaja haluaa turvata edunsaajamääräyksellä muun kuin lähipiiriin kuuluvan henkilön taloudellisen aseman kuolemansa varalta, huomattava veroetu saavutetaan seuraavalla tavalla: vakuutuskorvauksen edunsaajaksi määrätään kuolinpesä ja testamentilla määrätään edelleen perintöosa henkilölle, jonka asema halutaan turvata. Samalla täytyy kuitenkin huomioida, että mikäli perittävä oli eläessään velkaantunut, velkojat voivat esittää vaatimuksia kuolinpesälle. Ylivelkaantuneen kannattaakin asettaa edunsaajaksi jokin muu kuin kuolinpesä.

Mikä on säästöhenkivakuutus?

Säästöhenkivakuutus eroaa puhtaasta riskihenkivakuutuksesta siten, että sille on olemassa niin sanottu takaisinostohinta. Vakuutettu voi myydä vakuutuksensa takaisin vakuutusyhtiölle, joka maksaa siitä ennalta sovitun korvaussumman. Mikäli säästöhenkivakuutukselle ei ole määrätty edunsaajaa, kuuluu vakuutuksen arvo kuolinpesän varoihin.

Merkittävä ero riskihenkivakuutukseen on muun muassa se, että velkojat voivat vaatia suoritusta säästöhenkivakuutuksesta velallisen elinaikana. Toinen eroavaisuus on se, että säästöhenkivakuutukselle on voinut kertyä tuottoa. Tällöin tuotosta maksetaan kuolemantapauksen jälkeen ensin pääomatulovero (30/34%) ja sen jälkeen nettoarvo lisätään kuolinpesän varoihin. Säästöhenkivakuutukseen yhdistetty kuolemanvaraiskorvaus on usein määräaikainen ja päättyy sopimuksesta riippuen esimerkiksi vakuutuksenottajan täyttäessä 70 vuotta. Mikäli perittävä kuolee tätä vanhempana, perilliset ovat oikeutettuja vakuutuksen takaisinostoarvoon ja joutuvat mahdollisesti maksamaan pääomaveroa vakuutuksen tuotoista.

Osakesäästötili ja perintöverotus

Osakesäästötili on tuore sijoitusinstrumentti, ja siitä onkin lyhyessä ajassa tullut varsin suosittu säästämisen keino. Osakesäästötilin merkittävä veroetu liittyy siihen, että sijoitusten myymisestä ja tuotosta kertyviä tuloja verotetaan vasta, kun varoja nostetaan osakesäästötililtä. Pörssiyhtiön osakkeiden tuosta 15% on verovapaata ja loput 85% verotetaan pääomatulona (30/34%). Myynnistä kertyneestä voitosta maksetaan puolestaan luovutusvoittoveroa (30/

Perinnön verosuunnittelussa etua saavutetaan sillä, että perinnönsaaja maksaa osakesäästötilin arvosta vain perintöveron. Toisin sanoen ne kertyneet voitot, joita perittävä ei ole nostanut osakesäästötililtä eläessään, siirtyvät perilliselle siten, että hän maksaa niistä ainoastaan perintöveron. Tätä kutsutaan lykkäämiseduksi. Perittävä voi siis esimerkiksi jättää voittoisan osakesäästötilin varat nostamatta ja rahoittaa hankintansa muulla varallisuudella. Osakesäästötili toimii tällöin perillisten asemaa verotehokkaasti turvaavana varallisuutena.

Vapaaehtoinen eläkevakuutus ja perintöverotus

Vapaaehtoinen eläkevakuutus on suosittu keino turvata talous työelämän jälkeen. Vakuutuksenottaja saattaa kuitenkin kuolla ennen kuin on ehtinyt nostaa vakuutuksessa olevat säästövarat eläketulona. Tällöin perintöä jaettaessa vakuutuksen arvo kuuluu edunsaajamääräyksestä riippuen joko kuolinpesälle tai muulle edunsaajalle, useimmiten puolisolle tai lapselle. Mikäli edunsaajamääräystä ei ole, kuuluu vakuutus kuolinpesän varoihin.

Ennen vuotta 2009 otetusta eläkevakuutuksesta perinnönsaajat maksavat vain perintöveron. Tällainen vakuutus on verotuksellisesti varsin edullinen, sillä perilliset saavat käsiinsä vakuutuksen tuotot ja arvonnousun ilman, että heidän olisi maksettava siitä pääomatuloveroa. Verotehokkuutta lisää näissä ”vanhoissa eläkevakuutuksissa” lisäksi se, että perittävä on voinut vähentää vakuutusmaksut omassa henkilökohtaisessa verotuksessaan eläessään.

Sen sijaan vuoden 2009 jälkeen otetusta eläkevakuutuksesta perinnönsaajat maksavat ensin pääomatuloveron ja sen jälkeen vielä perintöveron. Pääomatuloveron maksamisen perusteena on se, että perittävä on voinut eläessään vähentää vakuutusmaksut pääomatuloistaan (enintään 5000 € / vuosi). ”Uusi eläkevakuutus” onkin hyvä turva vakuutuksenottajalle itselleen, mutta perillisille se on verotuksellisesti epäedullinen.

Pitkäaikaissäästösopimus kuuluu kuolinpesän varoihin

Pitkäaikaissäästösopimuksella ei ole edunsaajaa ja sen arvo kuuluukin aina perittävän kuolinpesän varoihin. Sopimuksen säästövaroja verotetaan tällöin pääomatuloina (30/34%) ja muu osa perintöverona. Koska tällä sijoitusinstrumentilla ei ole edunsaajaa, perimystä silmällä pitäen siitä voidaan määrätä ainoastaan testamentilla.

Vakuutuksenottajan muistilista ja perilliset

Nämä tekijät olisit tärkeitä ottaa huomioon vakuutussopimusta sekä sijoitusinstrumenttia hankittaessa:

  • Onko vakuutuksella ensisijaisesti tarkoitus suojata omaa vai läheisten taloudellista asemaa
  • Onko sijoituksille odotettavissa suuria voittoja?
  • Onko vakuutuksenottaja ylivelkaantunut ja halutaanko vakuutussopimuksen arvo suojata velkojien vaatimuksilta?
  • Onko edunsaaja velkaantunut?
  • Onko eläkevakuutuksen ottajalla pääomatuloja eläessään?

Vakuutussopimus ja sijoitusinstrumentit saattavat olla elinaikaisen ja kuoleman jälkeen tapahtuvan verotuksen kannalta monimutkaisia. Sopimusta tehdessä vakuutuksenottajan, edunsaajien ja perillisten tarpeiden huomioon ottamisella vältytään ikäviltä yllätyksiltä vastaisuudessa ja saavutetaan paras mahdollinen verotehokkuus.

Huolellinen suunnittelu on erityisen tärkeää kolmessa tilanteessa: kun vähävarainen vakuutuksenottaja haluaa turvata läheistensä taloudellisen aseman oman kuolemansa varalta, kun perittävä tai perillinen on ylivelkaantunut sekä silloin, kun sijoitusinstrumentti on arvokas ja siihen on kertynyt suuria voittoja.

Artikkelin kirjoitti oikeusnotaari Samvel Margarjan Lakiasiaintoimisto Amos Oy:stä. Hänelle saa aina soittaa maksuttoman puhelun, p.010 299 5090. Voit tutustua hinnastoomme tästä

 

Aiheeseen liittyvät kirjoitukset:
Näin perintöverotuksessa voi säästää
Miten perintövero määräytyy?

 

Varaa ilmainen alkukartoitus

 

Soita ilmaiseksi 010 299 5090 (mpm/pvm)